SSRI: Olenko ollut täysin sokea? Täydellinen idiootti? Täydellisen vietävissä?
Aloitan tämän kirjoituksen nyt myöntämällä itse olleeni täydellinen idiootti, uskoneeni lääkäreitä sokeasti ja lyöneeni laimin kaiken oman vastuuni vuosien ja vuosien ajan. Anteeksi. Samalla uskon, että kohtalotovereita riittää ja perustelen myös miksi. Muutama tärkeä pointti ensimmäiseksi:
Tämä postaus on pitkä ja liittyy edelliseen postaukseeni. Toivon, että luet molemmat ja niihin linkitetyt artikkelit läpi. Poimimalla vain rivejä sieltä täältä, onnistut hyvin tulkitsemaan kaiken väärin.
Painotan nyt heti alkuun, että tämä kirjoitus koskee nyt masennusta. En halua missään määrin kääntää alkoholismiani mielialalääkkeiden syyksi. Ei, se syy tulee itsestäni ja olen vain hoitanut mielialalääkkeiden ongelmia ilmeisesti myös alkoholilla. Helpottanut tuskaa tavalla, joka on minulle ominaista!
Samalla korostan, että joku siellä jo varmasti huutaa naamapunaisena kovaa huutoa: Sä olet juonut viinaa lääkityksen aikana ja varmastihan se silloin pallo lähtee pyörimään! Kyllä olen juonut - mutta toivon, että luet blogini muut postaukset. Olen nyt kahdeksatta viikkoa ilman viinaa. Onneksi, sillä vasta tämä ratkaisu avannut mun silmät! Mitään positiivista elämässäni ei ole tapahtunut ja se syy... no se syy ilmeisesti alla:
Voisin aloittaa historiasta ja perusteluista. Minulla todettiin vaikea masennus burnoutin seurauksena vuonna 2008. Sain käyttööni mielialalääkkeet, jotka lääkäri minulle kirjoitti ja suositteli. Otin ne avosylin vastaan tuossa tilanteessa, halusin apua! Samaan aikaan (ja yhä edelleen) olin itse niin väsynyt ja masentunut, että en edes jaksanut lukea lääkkeiden pakkausselostuksia. PAHIN VIRHE - IKINÄ! Tämä varmaan monelle tuttu ongelma, masentunut haluaa apua ja samaan aikaan voimat eivät riitä edes lääkärillä käyntiin. Kun sinne lopulta pääsee - tulee ajatus - vihdoinkin, lopultakin minulla on lääkkeet. Elämäni muuttuu paremmaksi. Ihanaa! Ja Suomessahan masennusta hoidetaan resepteillä. Terapiaan pääset, jos pääset. Pitkän odottelun jälkeen (viimeisimmässä kokemuksessani terapian aloitus ensimmäiseen tapaamiseen vie 2 kk) ja sitten tapaamisia harvoin myös alkuvaiheessa (noin 2 viikon välein).
Masennus aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita. Masennuksen aikana ne tulevat jokaiselle masentuneelle valitettavan tutuiksi. Tässä on aivan hirvittävä ongelma, masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ovat lähes identtisiä (ainakin itselläni) masennusoireisiini. Muutama poiminta käyttämäni ja nyt lauantaina lopettamani Sentralin Orion SSRI-lääkkeen sivuvaikutuksista:
Unettomuus, väsymys, masennus, epätodellinen olo, painajaisunet, ahdistuneisuus, välinpitämättömyys, päänsärky, voimattomuus, itsemurha-ajatukset, aggressiivisuus...
Lue ko lääkkeen tai oman lääkkeesi sivuvaikutukset ja mieti, moniko sivuvaikutus on suoraan samoja joista masennuksessa kärsit:
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=14280&i=ORION+PHARMA_SERTRALIN+ORION
Masentuneena kärsit samoista oireista! Masentuneena et jaksa tai yksinkertaisesti enää ymmärrä sitä rajaa, mikä on "omaa masennustasi" ja mikä kenties lääkkeen sivuvaikutusta! Näin ilmeisesti minulle on käynyt. Masennus vain jatkuu ja jatkuu sekä jopa pahenee (ainakin minulla). Syyksi laitoin aina masennuksen. Ja myös viinan. Vaikka olisin lukenut pakkausselosteet, en olisi osannut tunnistaa asioita sivuoireiksi, kuten nyt epäilen. Koska ne ovat samoja kuin alkuperäisen sairauden oireet!
Miksi sitten epäilen nyt SSRI-lääkkeitä? Siksi, että olen 8:tta viikkoa juomatta. Masennus ei ole helpottanut lainkaan. Ei piirun vertaa! Itse asiassa, se on vain pahentunut. Muuttunut lähes helvetiksi. Painajaiset ovat nyt tasoa, jossa olen virtsannut sänkyyn alleni useita kertoja, en pysty nukkumaan ja itsetuhoiset, negatiiviset sekä aggressiiviset ajatukset lisääntyneet. Asiantuntijat sanovat, että noin 2-4 viikossa alkaa jo tulla positiivisia vaikutuksia ja masennus helpottaa alkoholin käytön lopettamisen jälkeen. Siksi olen ollut aiheesta vielä hiljaa - olen odottanut tupla-ajan. Noup - ei mitään tai no - on ne pahentuneet. Pää alkoi "flipata" ihan huolella.
Ovatko nuo oireet uusia? Eivät, mutta uusia selvinpäin, ensimmäisen kerran olen niiden kanssa selvinpäin. Aikaisemmin nuo nollasin (esimerkiksi pahenevan ahdistuksen ja painajaisunet viinalla - juomalla yksinkertaisesti itseni sammuksiin)...
Masennuslääkettä olen käyttänyt jo useita kertoja ja jaksoissa. Masennuksellani on tapana historiasta johtuen tulla keväisin. Lisäksi viime vuoden loppukesän romahduksessa otin lääkkeen taas heti käyttöön - puhuttuani siitä lääkärille. Välillä on myös pitkiä pätkiä ilman lääkettä. Koska masennus on toistuvaa, osaan nykyisin hyvin nopeasti tunnistaa masennusjaksot - jopa ennalta. Kokemus puhuu ja siksi ensimmäisenä olen ottanut Sentralinin käyttöön. Itse, terapeutit tai edes lääkärit eivät missään vaiheessa ole kyseenalaistaneet tätä. Sitä on vain kehuttu - hyvä, kun huomaat masennusjakson tulevan ja otat lääkkeen käyttöön!
Vuonna 2008 yritin useita itsemurhia. Vuonna 2009 sain pitkän vankeustuomion. En avaa tuomiotani tämän enempää, koska tässä menee rajani "avoimuuden" suhteen ja haluan suojella tältä osin identiteettiäni sekä asianomaisia. Läheiset tietävät tapahtumat ja SSRI-lääkkeet olivat käytössä vuonna 2008 ja alkuvuonna 2009... herää kysymys ja varmasti myös läheisille. Mikä oli vuoden vuoden 2008 ja 2009 tapahtumien syy-seuraussuhde?
Kevät 2009 - alkuvuosi 2012 lääkkeet eivät olleet käytössä.
Vuonna 2012 keväällä otin taas lääkkeet käyttöön. Yritin itsemurhaa tuolloin noin 1 kuukauden jälkeen lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Romahdin juomaan pitkän putken helpottaakseni masennuksen oireita.
Aloitin lääkkeet, oireet pahenivat ja aloin juoda. Sama kuvio lähes täysin identtisenä: vuonna 2008, vuonna 2009, vuonna 2012, vuonna 2013 kesällä ja vuonna 2014 keväällä. Nyt hakeuduin sitten keväällä ensimmäisen kerran katkolle viinasta ja tämä valinta nyt saanut pohtimaan... WTF?
Lopetin Sentralinin nyt lauantaihin. Uskalsin puhua ajatuksistani ja epäilyksistäni nyt sunnuntaina ystävälläni. Hän alkoi laskea yhteen: asioita, kertomaani, oireitani, tapahtumia ja pakkausselosteen sivuvaikutuksia - sekä nosti vielä muutaman täydellisesti sopivan faktan esiin joita en edes itse tajunnut. Kaikkeen tuli tavallaan järki! Olisin voinut kirjoittaa sivuvaikutukset omassa tilanteessa ja ne olisi voitu naistenvaivoja lukuunottamatta kirjoittaa lähes suoraan pakkausselosteeseen. Romahdin!
On kertakaikkiaan liian järkyttävä ajatus: "Entä jos - entä jos tuo lääke ei auta ja tuo vastetta, vaan pahentaa vain asioita? Pahentaa "salaa" ja olen vain sivuuttanut ne masennuksen oireina? Silloin se on vienyt minulta lähes 6 vuotta elämästä ja paljon paljon muuta...".
Kirjoitin, että teen nyt "ihmiskokeen". Lopetin lääkkeen ja olen selvinpäin. En aja sitä alas hitaasti, vaan lopetin suoraan. Tiedän, saan siitäkin todennäköisesti vieroitusoireita. Tiedän, että asiasta tulisi "keskustella" lääkärin kanssa. Voitte uskoa haluanko edes keskustella? En, en todellakaan. En tarkoita, että syyttäisin lääkäreitä vaan sitä, että syytän itseäni. Miten mä olen ollut niin sokea? Niin vitun idiootti, että en ole tajunnut ajatella aikaisemmin asiaa? Koska asiat vaan nyt mietittynä loksahtelevat pelottavan hyvin paikoilleen. Toisaalta, vieroitusoireet - tulkoot. Ne nimittäin eivät voi olla pahempia kuin helvettini tänä keväänä. Mieluummin lukitsen itseni "turvaan" asuntoon ja annan niiden tulla.
Olen todennäköisesti saanut Mustan Pekan lääkeruletissa SSRI-lääkkeiden muodossa. Valitettavasti. Voi olla, että olen väärässä. Oikeastaan olisi itselle helpompi olla väärässä, mutta nyt mä laitan tuon Mustan Pekan eteenpäin. Kokeilen.
Annan nyt tältä osin itselleni aiheen olla ja palaan tähän 2-4 viikon kuluessa blogissa. Sitten kun näen, mitä konkreettisesti tapahtuu, kirjoitan. Joko myönnän olleeni TÄYSIN väärässä tai sitten TEHNEENI elämäni parhaan havainnon ja päätöksen.
Kiitos Rakas Ystäväni. Tiedät kyllä, että tarkoitan juuri SinuaH! Ilman Sua en olisi varmaan ikinä huomannut tätä. Saati pysynyt raittiini tai selvinnyt tästä keväästä.
Päivä kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti